toivotonta... :D

Lähtö se tulla kolkuttaa. Laukujen pakkailua ja asennoitumista suomeen muuttamiseen.. omilleen muuttamiseen uuteen kaupunkiin... ja belgian taakse jättämistä.

On vaan kyllä hassua ajatella mennyttä vuotta ja miten paljon on kerenny tapahtua hyviä, opettavaisia ja maailmaamullistavia asoita miulle!.. Mitenköhän paljon ekana opiskelu vuotena sit kerkeääkään tapahtua...

Joo oon tulossa vanhaks ku aika menee niin nopeasti ettei sitä ees aina tajuakkaan, että sinne se vuos meni tai kaks vuotta. Mutta nyt en ainakaan pääse sanomaan, että mitään kun en saanu aikaan. Koska oon saavuttanu ja tehny kahen vuoden aikana ihan hirveästi. Kaiken laista sitä mahtuukin noin pitkään/lyhyeen aikaan!

Jeps tänään sit oikeesti suomeen... "lopullisesti" :O Noo ehkä tajuan sen sitten lentokoneessa tai helsinki-vantaalla tai ehkä sitten kotona(tai oikeastaan eihän miulla tällä hetkellä oo kotia), että nyt sitä ollaan matkalla suomeen.... vaikka no ollaan sitä jo koko aamu tässä tihrustettu suunnilleen heräämisestä asti ku kaikki tunteet nousee pintaan ja ja.... äääääääh ei tästä tuu mitään oikeesti... kiva kun näyttää siltä et ois itkeny koko yön!!! :P

Tulee vaan niin hirveä ikävä tätä koko perhettää! Vaikka kyllä tiiän et ne tulee perässä suomeen sitten kuukauden päästä.. mut ei se tuu olemaan sama asia!! :S

näin! Noo itkut pittää itkeä sillon ku itkettää sano äitikin miulle kun olin pieni!... kyllä se tästä sit helpottaa...


Vuoden aikasia kuvia: 
(paljon oon kyllä kerenny tekemään ja kokemaan! Tunne rikas vuos takana.. vaikka sitä että se on jo melkein takana päin ei haluakkaan vielä uskoa!!!)

hajoilua keväältä...

Hei tässä joku unohtunu teksti, jonka kirjotin keväällä, kun oli huonot säät ja vähän huonompi päivä ilmeisesti! :D Perus hajoilua väillä! :>

Tähän heti alkuun! Mie nyt tuun tässä vähän yleistemään, et jos et kestä sitä elä lue eteen päin! En tietenkään ajattele et kaikki ihmiset on tietyssä maassa samanlaisia... mut tää on tällänen yleis katsaus asoihin! :> (plus en ihekkään tykkää kun yleistetää... mut että voin kertoo tän asian on pakko yleistää!)

Belgialaiset ja suomalaiset on ihan erillaisia! Belgialaiset ei oikeestaan ulkoile ja suomalaiset rakastaa sitä(ainakin mie!), sitten belgialaiset rakastaa tehdä töitä ja se on niille tärkeetä(suomessa ei tehdä yhtä paljon töitä!). Joo se on ihan ok miulle kyl ymmärrän et kulttuurit on erillaisia ja se on vaan hyvä asia. Mut mitä mie en tajua tässä kulttuurissa on, et kun täällä sataa niin paljon nii miks nää ei osaa suhtautuu siihen oikein ja miks nää ei pukeudu sään mukasesti???
Belgialaiset ei käytä sadetakkeja ja koreteks takkeja, vaikka sataa vettä. Jos joskus näät jonkun koreteks takki päällä niin se on ihme ja kaikki paikkakuntalaiset toljottaa sitä takkia ja ihmistä, niin kun suurinta maailman ihmettä! Kumppareita ei käytetä eikä oikeestaan mitään säähän kuuluvaa! Harmi on se et nää ei osaa pukea lapsia.... täällä ei käytetä kuravaatteita tai ees koko pukuja?! Haloo ne on kuitenkin lapsia ja niiten pitää päästä ulos sateellakin ja saaha leikkiä niin et ne ei kastu!

Mie muistan kun lukiossa äikän tunnilla kerran yks tyttö sano että suomalaiset on epämuodikkaita, kun piti kuvailla suomalaisuutta! En ymmärtäny mitä se tarkotti... et suomalaiset pukeutuu rumemmin? vai et no siulla on 10 vuotta olevat farkut ja ne nyt ei vaan oo in!? Joo oikei suomalaiset ei aina käytä korkareita ja 500 sadan euron vaatteita(ainakaan miun kotikaupungissa)... mutta nyt tajusin, että mitä tarkottaa et ei oo muodikas! No tietenki et on käytännöllinen ihminen!!!

Ja siitä seuraa kysymys mitä hyötyä on olla muodikas, jos kastuu läpimäräks ja saa sitten flunssan!

Suomalaiset on sään suhteen paljon käytännöllisempiä, kun puetaan päälle sitä mitä sää vaatii! Ei sitä mitä nyt haluu vaan pukea päälle.

Ja tää miun mieli pide johtuu vaan siitä et oon suomalainen! Kaikki belgialaiset aattelee, et kaikki suomalaiset on outoja! Meijän kulttuurit vaan eroaa, niin paljon toisistaan et ei oikein ymmärretä toisiamme! :D

:)

Kaikki tuntuu tällä hetkellä miun elämässä tosi helpolta! Ei oo mitään minuu rajottavia asioita tai ihmisiä eikä ongemia(mitä olevinaan oli murros iässä paljon!) mitä murehtia tai ajatella. Elämä täällä on helppoa kun kaikkeen on tottunu ja sopeutunu hyvin. On töitä josta tykkää, mutta myös vapaa aikaa ja kavereita joiden kanssa sillon hengata. Ja perhe on ihan paras mahdolinen, mitä vaan toivoa saattaa.

 

Toki justhan kaikki asiat on taas muuttumassa kolmatta vuotta putkeen... viikon päästä muutto suomeen ja siitä sit muutto omilleen Ouluun ja sitten alotan 2 vuotelaisten kanssa uudessa koulussa!!!! :D Eli aika paljon haasteita tulossa. Mutta turha niitä on vielä miettiä liikaa, vaan päivä kerrallaan mennään ja kohtahan alkaa 5 viikon lomakin! :)

 

Vaikka tuostakin muutoksesta elämässä tulee aika suuri, niin tiedän että nuo asiat on vaan edessä seuraavana elämässä ja kyllä niistä selvitään, kun olenhan kahesta viime vuodestakin selvinny kunnialla läpi. Koulun alottaminen kuullostaa tosi kivalta, vaikka tiedän että rankkaahan siitä tulee. Mutta ku ei oo ollu 2 vuoteen ollenkaan koulussa, niin haluaa vaan innolla oppimaan uutta.

Joo tosiaan viikko jälellä täällä... ja en haluais lähteä.. tai toisaalta halusin... mut en kuitenkaan! :D Jälellä vielä laatu aikaa S:n ja muun perheen kanssa ja sit vielä Gent fest, joka alkaa viikonloppuna! :)

3 viikkoa...

KOLME VIIKKOA JÄLJELLÄ...(tai vähän vähemmän).. mihin kaikki aika häviää???

En mie halua lähteä! Tai haluan ja en halua... :O Haluan nähä taas suomi perhettä ja ystäviä ja mummoja sun muita.. mutta!.. se tarkottaa samalla et mahtava vuosi ylä ja alamäkineen, iloineen ja suruineen, ajatuksineen, kokemuksineen, muistoineen ja uusine kavereineen on OHI!

 

Koko ajan ei oo tuntunu, että joo tää on mahtavaa ja ihanaa, mutta tää on ollu just sitä mitä oon tavinnu ja mitä oon toivonu. Oon päässy matkustamaan, asunu ulkomailla ja miun englanti on kehittyny mutt tärkeimpänä on että oon saanu 4 uutta perheenjäsentä! On surullista jättää ne tänne, kun ollaan lähennytty, niin paljon, totuttu liikkumaan samoissa nurkissa päivittäin, puuhailtu yhessä ja juteltu niitä näitä. :)

Toki tiedän, että jos tätä jatkuis vaikka toinen vuos lisää ei tää ois enää se mitä tarvihen tai haluan, vaan seuraava askel on se opiskelu mikä alkaa syksyllä. Mutta vähän alle kolme viikkoa.. haluan nyt viettää aikaa host perheen kanssa, syödä paljon suklaata ja nähä ainakin yhen hyvän ystävän vielä! :>

lapset :)

lapset on ihania ja oon tän vuoden aikana oppinu tosi paljon lapsista... hassua vähän aikaa sitten vasta ihen olin lapsi ja nyt pittää jo uuestaan opetella ymmärtämään niitä! :P

Mut joo ne on vaan niin tunteella mukana ilossa ja surussa. Mut pitää muistaa et ei lähe aina niihin juttuihin mukaan esim. jos 2v tyttö huutaa lattialla ei oikein mistään syystä niin elä nyt mee siihen hyssyttelemään, koska just sitä se haluaa ja jos teet sen niin se oppii et joo näin saan aina huomioo! :D

En haluais, että tietyt lapsen piirteet katoais miusta ikinä esim. ilmaisee tunteensa suoraan, ei valehtele, puhuu suoraan ja lohduttaa kun joku on surullinen. Noita juttuja on vaan niin hieno huoma pienissä piiperoisissa.

On ollu myös hienoa seurata miten nopeesti 2 vuotias S on oppinu puhumaan muutamilla sanoilla, juoksemaan, rakentamaan leegoilla, nukkumaan ilman tuttia, tunnistamaan muotoja, tekemään palapelejä, syömään lusikalla ja haarukalla, juomaan lasista, laskemaan liukumäestä, olemaan ilman vippoja ja paljon muuta mitä nyt ei tässä tuu mieleen. :)  Nyt jo osaa jo puhua kahella sanalla! :D

Kamala ikävähän S:ää tulee, mutta näänhän mie sitä varmasti jatkossakin... vaikka en niin usein kun nyt. :) <3 

ja loppuun kuvia mitkä on 2v synttäreiltä :D

 Ihanat cup cake:it ja ei ihan niin onnistunut keksien eka pellillinen. :DDD

Tuleva syksy!

Asiat ens syksystä alkaa loksahdella kohdalleen! Asunto hommattu.. suht halpa opskelija yksiö läheltä koulua ja kaupunkia. :D Ennakkotehtävät tehty lopullista hiomista lukuun ottamatta. Koululta saatu informaatiota aloittamista varten. Suomeen paluu päätetty ja se on jo viiden viikon päästä. 

 

Tällä hetkellä tunteet on aika sekasin... tuntuu että oon puoliks täällä ja puoliks suomessa... ja ja ja ja... en vaan tajua, että miulla on täällä enää perheen kanssa aikaa kuus viikkoa jäljellä. Tästä 11kk vaan kuus viikoa! En ymmärrä mihin aika katos ja mitä mie sitten teen, kun ei oo pientä naperoa vilistämässä viikoittain jaloissa, halaamassa yllättävissä tilanteissa, mutta myös muksimassa ja huutamassa miulle. :D

 

Kumpa vaan jotenkin osaisin kertoa miun perheelle täällä miten tärkeä tää vuosi on ollu miulle! Miten paljon oon saanu elämääni täältä niinen ansiosta, kuinka tärkeitä ne on miulle, miten paljon oon oppinu niiltä ja miten paljon oon kasvanu vuoden aikana!!! Oon saanu matkustella, oppia englanti ja tutustua S:n. Eli kaikki mitä toivonkin tältä vuuelta + uusi perheen jäseni ja paljon rakkaita muistoa ja ihmisiä! <3

 

Toivottavasti kun aika koittaa olen valmis lähtemään ja hyvästelemään Belgian ja ystävät. Ja sanomaan heipat perheelle. Sekä alottamaan koulun sitten syksyllä.

Jotenkin kiva kun saa taas alottaa uudelta sivulta elämää. Toisaalta haikeeta ja toisaalta inhottavaa "aloittaa taas alusta". :D  Positiivisin mielin kuitenkin kohti huomista ja uusia haasteita, suruja ja iloja! :>

Kävin suomessa.

Kävin vähän yli viikon lomalla suomessa toukokuun lopulla! Oisin halununnu viipyä pitempäänkin... mutta oli kyllä kiva palata tänne belgiaan takasin perheen luokse, omaan huoneeseen ja hyvään säähänkin.

Suomessa oli vierailun ajan mahtavat ilmat. Ja sainkin taas viikon ajan juosta pääkolmantena jalkana paikasta toiseen ja taaskaan en kaikkia ees kerenny nähä. Näin isovanhempia, kavereita, tuttuja, valmistelin juhlia, söin, ostin pyörän, siivosin, nautin pikku kaupungin tunnelmasta ja ihailin kaikenlaista huolettomutta. Oli ihanaa! :)

Sitä vaan oppii arvostamaan kotikaupunkia ja suomea enemmän ja enemmän, kun asuu jonkun aikaa jossain muualla! :) ei sillä etten olisi yhtään vähempää rakastanut molempia ennen täällä asumistakin!