Tärkeintä mitä oon oppinu täällä on, että elämä on erillaista eri puolella maailmaa, mutta aina löytää kavereita ja selviytyy jollain tavalla! Aina ei kannata luovuttaa vaikka vähän vaikeeta oliskin, koska välillä pitää kokea ikävän tunnetta, että voi sitten voi hymyillä suuresti, kun jotain iloista tapahtuu.
Myös jos oot tälleen ulkomailla, niin pitää muistaa, että elämä jatkuu kotimaassakin ja jäät paitsi asioista. Se ei kuitenkaan haittaa, koska miten muuten huomaisit että oot ollu poissa ja oppisit arvostamaan vieläkin enemmän perhettä, ystäviä, omaa kotimaata ja kotia.
Oon oppinu mitä haluan tulevaisuudessa! en nyt 50 vuoden päähän, mut et se ala mitä nyt lähen opiskelemaan on oikee miulle, vaikka ei ehkä miellytäiskään kaikkia.Minnuu se miellyttää ja tajusin, että hei oon pienestä saakka ajatellu et vitsi ku ois hienoo olla tanssinopettaja! Oon myös saanu niin paljon aikaa ajatella ja miettiä asioita, tänä au pair vuotena kuin myös tätä edeltävänä intti vuotena. Ja noitten ansiosta tiiän kuka oon, mitä haluan tehä elämässäni ja osaan olla oma ihteni, eikä tarttee lähteä esittämään mitään muuta. Sen takia en ees kutsuis näitä vuosia välivuosiksi! Koska ei ne sitä oo ollu miulle, ihan samanlaista elämää ja oppimasta nääkin on ollu paitsi tuhat kertaa nopeammin. Tuntuu et oon kasvanu kahessa vuodessa enemmän kun 10 niitä edeltävässä vuodessa! :D
Oon monta kertaa miettiny, että oonkohan nyt tehny ihan oikeen päätöksen, kun oon pitäny ns. kaks "välivuotta"?? Vastaus on EN! En, koska mitä oon oppinu, saanu, kokenu ja nähny näitten kahen vuoden aikana ei voi mitata millään mittarilla, todistuksella tai testillä! Oisin tullu katumaan syvästi jos en ois tehny näitä molempia vuosia. Vaikka viime syksynäkin oisinkin halunnu alottaa koulun ja lopulta se olikin mahollista, en vaan voinu tehä sitä. Tiesin että nyt saisin tehä jotain sellasta mistä oon jo pitkään haaveillu matkustaa, oppia englantia, tutustua uusiin ihmisiin ja asua ulkomailla.
Hassua miten jokaisen tai ainakin suurimman osan mieleen meistä suomalaissista(tai jotenkin ainakin miun), on iskostettu että käy koulut eli opiskele maholisimman tehokkaasti, saa töitä eli työskentele ahkerasti ja perusta perhe ja saa lapsia. Joo totta kyllä mie sitäkin haluan, mutta siinä välissä pitää keretä tekemään asioita mistä oot ihe unelmoinu. Sitten ku siulla on poikaystävä tai lapsi ja aviomies et sie voi tehä enää asioita samalla tavalla! Sitten siun pitää informoida jotakin toista tekemisistäs ja ottaa vastuuta ihan eritavalla asioista.
Mutta joo tän tekstin pää idea nyt oli, että oon oppinu arvostamanaan asioita täällä olessani ihan eritavalla joten jo sen takia suosittelen jokaiselle vaihtari vuotta tai au pair vuotta! :>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti